21. kesäkuuta 2017

JOSKUS ON HYVÄ OLLA OFFLINE

Oon viime perjantaista lähtien elänyt puhelimen suhteen rajoittanutta elämää. Perjantaina se nimittäin otti ja sekosi. Mun vaihtoehdot on tällä hetkellä aikalailla seuraavat: ostaa uusi tai odottaa taikaiskua, joka pelastaisi mun rakkaan puhelimen. Tällä hetkellä oon tyytynyt jälkimmäiseen, mutta ehkä kohta olisi jo aika marssia puhelinostoksille... Joka tapauksessa, nämä viime päivät ovat olleet tietyllä tavalla aika opettavaisia. Ootko ikinä miettinyt, kuinka koukussa sitä puhelimeen ihan oikeasti on, ja kuinka rajoittuneelta elämä yhtäkkiä tuntuukaan, kun puhelimen toimivuus tippuu alle puoleen aikaisemmasta. Oon näiden kuluneiden päivien aikana nimittäin oppinut ainakin seuraavat asiat:


.
- Mun elämä pyörii ihan liikaa puhelimen ympärillä. En edes ihmettele, miten mun akku loppuu koulupäivinä jo ennen aamukymmentä, kun kokoajan pitää olla tavoiteltavissa ja vastaamassa sillä sekunnilla. Hei, elämää on myös puhelimen ulkopuolella!

- Puhelimen takakamera on yksi tärkeimmistä asioista. Nyt kun takakamera ei toimi 95 prosenttia ajasta, olen todella tajunnut sen todellisen merkityksen mun elämässä. En voi laittaa mystoryyn about mitään (koska selfiet on vähän blaah), kengillä ei ole mitään merkitystä, sillä ne eivät kuitenkaan näy yhdessäkään kuvassani, ja ylipäätään on turha tehdä juttuja, joita ei voi ikuistaa. Erittäin typerältähän tämä kuulostaa, mutta tämän olen viime päivinä todennut! Tämän vuoksi myös oikeasta kamerasta on  nyt tullut entistäkin tärkeämpi.


.
- Turhanpäiväinen puhelimen selailu ja ajan tappaminen on oikeasti ajanhukkaa! Sen sijaan, että selaisi Instagramin kymmenennen kerran läpi bussissa, on kirjan lukeminen oikeasti niin paljon kivempaa ja kehittävämpää ajankulutusta. Eilen kokeilin tätä, ja nyt olen jo lukenut about puolitoista kirjaa, kiitos noin tunnin työmatkan. Ja ei se pokkari oikeasti edes paina paljoa! Olen myös alkanut ihan uudella tavalla odottamaan seuraavaa bussimatkaa, jotta pystyn jatkamaan kirjaani :-D Suosittelen!

- Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa nyt ja heti. Snäppeihin ei tarvitse vastata sillä samalla sekunnilla, mutta tietysti tuntien jahkailu vastaamisessa ärsyttää molempia. Tärkeät puhelut voi olla ihan oikeasti tärkeitä, mutta ei niitä monelle kymmenelle muulle meneviä yleissnäppejä välttämättä tarvitse avata heti ilmoituksen tullessa! On ihan okei olla välillä offline.


.
Vaikka nämä viime päivät ovat olleet ihan super raivostuttavia, koen että nämä ovat myös jollain asteella vähän herätelleetkin mua. Ehkä jatkossa en ole ihan koko aikaa nenä puhelimen näytössä kiinni.

16 kommenttia:

  1. Huh, mullakin varmasti menis pahasti hermo tossa tilanteessa :D kuitenkin ihan loistavaa että oot kääntänyt sen vähän voitoksi kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah uskon! :-D Pitää yrittää ottaa ilo irti kaikesta, myös tälläsestä hetkestä! :> Muuten en nimittäin kestäis hetkeäkään...

      Poista
  2. Samaistun noihin ajatuksiin. Olen tarkoituksella vähentänyt puhelimen käyttöä, joka oli alussa suht. vaikeaa, mutta nykyään se on helppoa ja on kivaa "elää muutakin elämää". Puhelin kyllä on lähes aina käden ulottuvilla, mutta en käytä sitä melkeinpä yhtään, jos ei tule mitään esim. tärkeää viestiä.
    Hyvä postaus oli :)

    riikkka.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kyllä siihen oikeasti aika nopeesti tottuu olla kurkkimatta koko ajan puhelinta :-D Kiitos!

      Poista
  3. Tää on kyllä ihan totta! Itse olen niin pahasti addiktoitunut puhelimeen, että en pysty edes katsomaan Netflixiä ilman sen näpläämistä samalla. Ihan sairasta... Pitää varmaan jättää puhelin "vahingossa" kotiin seuraavalla lyhyehköllä reissulla, että voi taas opetella elämään normaalia elämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mulla on ihan sama! Aina Netflixiä katsoessa räplään sitä puhelinta samalla :-D Suosittelen kokeilemaan, on oikeesti tosi vapauttavaa, heti kun siitä ärsyyntymisestä pääsee yli!

      Poista
  4. Ihan totta nää jutut kyllä! Itekkin huomaan, että miten paljon oikeesti tulee sitä puhelinta tuijotettua. Pitää taas opetella siihen normaaliin elämään ja arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en oikeesti edes ollut aikaisemmin huomata kuinka tärkeä puhelin ihan oikeasti on, ja kuinka addiktoitunut sen räpläämiseen oikeasti olenkaan :-D

      Poista
  5. Jouduin viime syksynä olemaan viikon ilman älypuhelinta, koska onnistuin tiputtamaan kännykkäni maahan ja rikkihän se toki meni. Pääsin vasta viikon kuluttua ostamaan uuden. Tavallaan oli jotenkin ns. "vapauttavaa" elää viikko ilman älypuhelinta, mutta toisaalta ahdisti se, että en pysynytkään kavereiden suunnitelmista ihan niin hyvin perillä, kun ei ollutkaan WhatsAppia. Itsekin keskityin koulumatkalla kirjojen lukemiseen ja se oli ihanaa! ♥ Nykyään teenkin bussimatkoilla niin, että laitan kännykän laukkuuni ja avaan kirjan. Kirjojen lukeminen vähänkin pidemmillä matkoilla on niin rentouttavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on ihan totta! Mulla onneks toimii whatsapp yms. edes jollain tasolla, että pysyn sentään kärryillä mitä tapahtuu :-D Ja oikesti kirjat on ihan parasta, onneks löysin ne taas! <3

      Poista
  6. Täyttä asiaa tämä postaus! Minulla olisi tänä kesänä tarkoitus viettää someton päivä ja sellainen tulisi tarpeen kyllä useamminkin :D

    http://kanervaneuvonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Varmasti todella vapauttavaa :-D

      Poista
  7. Tosi hyvä postaus täynnä asiaa, itsekin monesti pohtinut samoja juttuja! Sometauko tekis mullekin välillä kieltämättä hyvää!

    https://neasjoblom.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hahah taitaa tehdä varmasti kaikille ihan hyvää ;-)

      Poista
  8. Oon kyllä niin samaa mieltä! Haluaisin itekin päästä puhelinriippuvuudesta eroon, mut se ei oo ihan helppoo! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Ei se varmasti ole helppoa, etenkin kun nykyään on ihan tavallista olla puhelimen ääressä joka sekunti :-D

      Poista

Asialliset kommentit ovat tervetulleita!